Ainetunnistuspalvelua on toteutettu Euroopassa jo 1990-luvun alkupuolelta asti. Suomessa tällaista palvelua ei kuitenkaan vielä ole. Muunto-hanke edistää asiaa aktiivisesti, mutta toistaiseksi huumausainelainsäädännön puutteet ovat hidastaneet hankkeen tavoitteiden toteuttamista. 

Suomessa helpoin tapa kokeilla ainetunnistuspalvelun toimivuutta voisi olla yhdistää se terveysneuvontapisteiden toimintaan. Näyte tuotaisiin terveysneuvontapisteeseen, josta se lähetettäisiin laboratorioon analysoitavaksi. Laboratorio lähettäisi analyysituloksen terveysneuvontapisteeseen, josta se kerrottaisiin näytteen tuojalle.  

Ainetunnistuspalvelun toteuttamiselle klubeilla ja festareilla ei vaikuta tällä hetkellä olevan Suomessa samanlaista tarvetta kuin joissain muissa maissa. Festarien tai klubien yhteydessä tapahtuvan ainetunnistuksen toteuttamiseen liittyy lisäksi useampia haasteita kuin toimipisteissä tapahtuvaan tunnistuspalveluun.   

Näytteen lähettäminen tunnistettavaksi postin välityksellä olisi laitonta, joten se vaikuttaa toistaiseksi epätodennäköiseltä vaihtoehdolta.

Haasteita ja ratkaisuehdotuksia 

Keskeinen haaste palvelun perustamiselle on tällä hetkellä se, että huumausainelain mukaista käsittelylupaa ei hankkeen tiedustelujen mukaan ole mahdollista saada sellaisten aineiden käsittelyyn, jotka ovat peräisin laittomilta markkinoilta. Muunto-hanke ajaa tässä asiassa lain täydentämistä ainetunnistuspalvelua tukevilla lisäyksillä. 

Palvelun voisi kuitenkin mahdollisesti toteuttaa myös ilman käsittelylupaa. Joissakin maissa on tehty yhteystyötä poliisin kanssa: poliisi on sovitusti tullut takavarikoimaan palveluun luovutetut aineet ja toimittanut ne laboratorioon. Laboratorio on kertonut tulokset poliisille ja poliisi on välittänyt ne edelleen ainetunnistuspalvelun henkilökunnalle.  

Tälläkin hetkellä huumausaineita päätyy toisinaan sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökunnan haltuun (katso esim. KHO:2018:93). Kun käsittelylupaa ei ole, tulee noudattaa huumausainelaissa määriteltyä luovuttamisvelvollisuutta, jonka mukaan huumausaineet tulee viipymättä luovuttaa poliisille taikka tulli- tai rajavartioviranomaiselle. 

Ainetunnistuspalvelun toteuttaminen tällä tavoin edellyttäisi takavarikoimiseen oikeutettujen tahojen yhteistyöhalukkuutta. Pohjimmiltaan palvelun järjestämisessä on kuitenkin kyse poliittisesta tahdosta: tiukasta huumausainelainsäädännöstä huolimatta ainetunnistuspalvelu on onnistuttu toteuttamaan jo yli kymmenessä Euroopan maassa. 

Toinen vaihtoehto voisi olla sellaisen analyysimenetelmän hyödyntäminen, jolla analyysin voi tehdä ilman, että palvelun henkilökunnan tarvitsee käsitellä huumausainetta. Tähän ratkaisuun on päädytty esimerkiksi Italiassa