1. Miten ainetunnistuspalvelu käytännössä toimii? 

Drug checking- ainetunnistuksen perusajatus on seuraavanlainen: Palveluun voi tuoda pienen määrän hankkimaansa huumetta analysoitavaksi. Näytteen koostumus analysoidaan joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Kun analyysitulos on valmis, se kerrotaan näytteen tuojalle. Samassa yhteydessä keskustellaan näytteen tuoneen henkilön kanssa sekä jaetaan tietoa aineesta ja sen käyttöön liittyvistä riskeistä.  

Tyypillisesti palvelun yhteydessä kerätään myös tietoja palvelun käyttäjien käyttötottumuksista ja riskikäsityksistä. Näitä tietoja hyödynnetään keskustelun ja riskitiedon jakamisen yhteydessä. Tarvittaessa otetaan puheeksi mahdollinen muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve. 

Näytettä ei koskaan luovuteta takaisin näytteen tuojalle. 

2. Onko tällainen palvelu jo olemassa Suomessa? Tai milloin se on tulossa?

Ainetunnistuspalvelua ei vielä ole Suomessa. Muunto-hankkeella on palvelun kokeilemiseksi tarvittava rahoitus ja yhteistyökumppanit, mutta näytteiden vastaanottamisessa on vielä joitakin laillisia haasteita.  

Huumausainelain nojalla on mahdollisuus saada lupa huumausaineen käsittelyyn. Tiedustelujemme mukaan lupaa ei kuitenkaan ole mahdollista saada sellaisten aineiden käsittelyyn, jotka ovat peräisin laittomilta markkinoilta. Joissakin maissa ainetunnistuspalvelu on kuitenkin onnistuttu toteuttamaan myös ilman käsittelylupaa. Tämä olisi mahdollista myös Suomessa, mutta edellyttäisi takavarikoimiseen oikeutettujen viranomaisten yhteistyöhalukkuutta. Lisätietoja käytännön toteutuksen eri ratkaisumalleista löydät sivuiltamme.

Vielä ei siis tiedetä, koska palvelu saadaan käynnistymään Suomessa. Muunto-hanke edistää asiaa aktiivisesti, mutta palvelun kokeileminen edellyttäisi poliittisia toimia.   

3. Eikö ole väärin antaa huumeiden käytöstä turvallinen kuva? 

On. Ainetunnistuspalvelun hyödyntäminen ei tee huumausaineiden käyttämisestä turvallista. Vaikka analyysitulos osoittaisi, että tietyssä näytteessä ei ole haitallisia jatkeaineita, se ei vielä tee minkään huumausaineen käyttämisestä riskitöntä. Erittäin suuri vaikuttavan aineen pitoisuus voi myös lisätä yliannostuksen riskiä. 

Analyysitulokset eivät koskaan ole sataprosenttisen varmoja ja tämä tuodaan ilmi sekä näytettä tuodessa että tuloksia kerrottaessa. Laittomilla markkinoilla ainepitoisuus ja -koostumus voivat vaihdella myös saman aine-erän sisällä, joten analyysiin annettu näyte ei välttämättä täysin edusta käyttäjälle jäänyttä osaa aine-erästä. Aineisiin reagoimisessa on myös paljon yksilöllistä vaihtelua, mikä tulee ottaa huomioon erityisesti kokeilukäytössä. Näistä syistä johtuen henkilön on aina varauduttava siihen, että yllätyksiä voi tulla analyysituloksesta riippumatta.

Vaikka analyysitulos olisi riskien kannalta riittävän tarkka, olennaisessa osassa on myös henkilön omat valinnat käytön suhteen. Tiedämme esimerkiksi kaupasta ostetun alkoholijuoman sisällön ja pitoisuuden, mutta alkoholin käytössä tapahtuu silti paljon ylilyöntejä. Lisäksi eri aineiden samanaikainen käyttö voi tuottaa arvaamattomia yhteisvaikutuksia.

4. Mitä hyötyä tästä palvelusta sitten on? 

Ainetunnistus antaa mahdollisuuden tehdä riskitietoisempia päätöksiä. Riskitietoisuutta edistävät paitsi analyysitulos myös henkilön käyttötapoihin räätälöidyn riskitiedon jakaminen.

Analyysissä voi paljastua, että aine oli jotain muuta kuin mitä sen piti olla. Osa vaarallisimmista aineista voi näin jäädä käyttämättä. Tästä huolimatta on mahdollista, että henkilö saattaa päättää käyttää ainetta. Tällöin hän kuitenkin tekee sen tietoisena siitä, mitä on käyttämässä ja minkälaisia riskejä aineen käyttämiseen liittyy.

Analyysissä voi paljastua, että aine on poikkeuksellisen vahvaa. Tämä on olennainen tieto, jotta aineen käyttäminen ei aiheuttaisi tahatonta yliannostusta. 

Edellä mainitut seikat ovat olennaista riskitietoa siinäkin tapauksessa, että henkilö päättäisi käyttää ainetta samanaikaisesti jonkin toisen aineen kanssa. Vaikka aineiden samanaikainen käyttö voi tuottaa arvaamattomia yhteisvaikutuksia, ovat vaikutukset kuitenkin suurpiirteisesti ennustettavissa, kun on tiedossa, mitä aineita käytetään.  

Henkilö on lopulta itse vastuussa omasta riskikäyttäytymisestään. Ainetunnistuspalvelulla täydennetyn terveysneuvonnan avulla voidaan kuitenkin ohjata käyttöä vähemmän riskialttiiseen suuntaan.

5. Eivätkö myös aineiden myyjät käyttäisi tällaista palvelua hyväkseen? 

Myyjä ja käyttäjä voivat monesti olla sama henkilö. Lähtökohtaisesti palvelua on tarjottava kaikille, ellei ole selvää epäilystä tai tietoa, että henkilö käyttäisi analyysitulosta hyväkseen aineen myymisessä.

Mahdollisuutta tähän voidaan kuitenkin rajoittaa eri keinoin. Tulokset voidaan antaa vain suullisesti, jolloin palvelun käyttäjälle ei jää minkäänlaista todistetta palvelun käyttämisestä tai analyysituloksesta. Tällöin myyjä ei voi mitenkään todistaa ostajalle, että aine on analysoitu laboratoriossa. Myyjä ei myöskään voi todistaa, että hänen analyysituloksia koskevat väitteensä ovat todenmukaisia, tai että myyjän ostajalle antama aine olisi samaa ainetta kuin se, mitä myyjä oli vienyt tunnistuspalveluun.

Myyjä siis hyötyisi palvelun käyttämisestä ainoastaan siten, että hän saisi itse tietää, millaista ainetta on myymässä. Monesti ongelma on, ettei myyjällä itselläänkään ole varmuutta aineen todellisesta sisällöstä. Oletettavasti useimmat myyjät haluavat välttää tuottamasta asiakkailleen odotettua suurempaa myrkytyksen vaaraa, josta myyjä lopulta itse olisi oikeudellisesti vastuussa.

6. Eikö aineita voi testata myös pikatestereillä? 

Voi. EZ Test -merkkisiä pikatestereitä saa Suomesta, mutta ne, kuten kaikki muutkin pikatesterit ovat tarkkuudessaan erittäin rajallisia. Pikatestereille on paikkansa muiden analyysimenetelmien tukena, mutta yksinään ne eivät vastaa Muunto-hankkeen tarkoitusta luoda luotettava päihdetyöhön integroitu ainetunnistuspalvelu. 

Pikatestereistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä erilaisilla värireagensseilla testaamista. Värireagenssit ovat pääsääntöisesti vahvojen syövyttävien aineiden seoksia, jotka reagoivat erilaisin värein tullessaan kontaktiin tiettyjen aineiden kanssa. Esimerkiksi Marquis-reagenssi reagoi MDMA:han (ekstaasin vaikuttava aine) violetin ja mustan välillä olevalla värillä, kun taas amfetamiiniin se reagoi vaalean oranssilla värillä. On kuitenkin myös muita aineita, joihin se reagoi näillä samoilla väreillä. Tästä syystä tulisi käyttää aina useampaa eri reagenssia saman näytteen testaamiseen, jotta värireaktioista voisi tehdä hieman parempia päätelmiä.

Tässä lyhyt video, jossa havainnollistetaan miksi olisi syytä testata useammalla eri reagenssilla:

Useamman reagenssin käyttäminen ei kuitenkaan takaa lopullista varmuutta näytteen sisällöstä. Samassa näytteessä voi olla useampaa eri ainetta, jolloin yhden aineen tummempi värireaktio voi peittää alleen toisen aineen vaaleamman värireaktion. Kaksi väriä voivat myös sekoittua keskenään joksikin muuksi väriksi. Joissain tapauksissa tälle ei voi mitään ja joissain tapauksissa löytyy reagensseja, joissa tietyt yhdistelmät näyttävät erilaiselta, kuin jos aineita olisi vain yksi. Kun useampi reagenssi antaa oikeanlaisen tuloksen niin asiasta voi olla hieman varmempi kuin jos olisi vain yhden reagenssin tulos.

Tällä videolla esitellään edellä mainittu ongelma käytännössä: 

Jos värireagensseja käyttää, tulee huomioida niiden oikeaoppinen käsittely. Ne tulee säilyttää viileässä ja ne vanhenevat noin vuodessa. Reagenssit ovat vahvojen syövyttävien aineiden seoksia, joten niitä käsitellessä kannattaa suojavarustuksena käyttää vähintään suojakäsineitä. Lisäksi tulosten tulkinnassa tulee huomioida edellä mainitut värireagenssien puutteet ja varautua siihen, että yllätyksiä voi tulla reagenssituloksista huolimatta. 

Vähemmän tunnettuja ja käytettyjä ovat immunologiset testit, jotka ovat tarkoitettu aineiden tunnistamiseen virtsasta. Yksinkertaisimmillaan testi on ohut liuska, jonka toinen pää kastetaan hetkeksi virtsaan ja jätetään sitten kuivumaan. Melko pian liuskaan ilmestyy yksi tai kaksi viivaa. Viivojen määrästä riippuu, onko tulos positiivinen vai negatiivinen tietylle aineelle. 

Viime vuosina Pohjois-Amerikan maita on koetellut opioidikriisi. Erityisesti fentanyylillä ja sen johdannaisilla jatkettu heroiini on aiheuttanut suuren määrän yliannostuskuolemia. Tämän vuoksi alun perin virtsatesteiksi tarkoitettuja fentanyyliliuskoja on kokeiltu käyttää pikatestereinä jatketun heroiinin tunnistamiseksi. Kanadassa testiliuskoja kokeillaan hieman eri tavalla kuin Yhdysvalloissa. Kanadassa testiliuskoja on saatavilla vain valvotuissa käyttötiloissa ja vastaavissa matalan kynnyksen toimipaikoissa käytettäväksi. Yhdysvalloissa haittoja vähentävää päihdetyötä tekevät tahot jakavat fentanyyliliuskoja suonensisäisesti huumeita käyttäville ja opastavat niiden käytössä.

Tällä videolla esitellään lyhyesti testiliuskojen käyttämistä: 

Huomionarvoista on, että testiliuskoja ei ole alun perin suunniteltu tällaista käyttöä varten. Niiden käyttöä tähän tarkoitukseen on tutkittu vasta hyvin vähän. Alustavien tutkimusten mukaan eri valmistajien liuskojen luotettavuudessa on huomattavia eroja. Niiden kyky tunnistaa eri fentanyylijohdannaisia vaihtelee merkittävästi. Kaikkein luotettavimmat liuskat vaikuttavat tunnistavan fentanyylin yhtä luotettavasti kuin erilaiset infrapunaspektroskopiaan perustuvat analyysimenetelmät. Lisäksi on tehty muutamia tutkimuksia, joissa käyttäjät on opetettu käyttämään liuskoja. Näiden tutkimusten tulosten julkaisuprosessi on vielä kesken.