Suomessa ei tällä hetkellä ole satunnais- ja kokeilukäyttäjille suunnattuja päihdepalveluja. Kontakti päihdetyöhön muodostuu vasta, kun käyttö on muuttunut ongelmalliseksi – jos silloinkaan. Esimerkiksi puhtaita pistovälineitä jakaviin sosiaali- ja terveysneuvontapisteisiin tullaan vasta, kun suonensisäistä käyttöä on jatkunut jo pidempään.   

Suurin osa huumausaineiden käytöstä on satunnaista ja kokeiluluontoista. Kuitenkin myös kokeilukäyttöön liittyy merkittäviä riskejä, jotka korostuvat etenkin kokemattomilla käyttäjillä. Drug checking -ainetunnistuspalvelun avulla voitaisiin vähentää näitä riskejä. Ainetunnistus voisi motivoida palvelujärjestelmän piiriin sellaisia käyttäjäryhmiä, jotka muuten jäisivät palveluiden ulkopuolelle. 

Kotimaisessa huumetutkimuksessa on tullut esiin tarve muodostaa keskusteluyhteys myös sellaisiin käyttäjiin, joita palvelujärjestelmä ei nykyään tavoita. Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin yhteiskuntaan integroituneita ja yhteiskunnan marginaalissa eläviä huumeiden aktiivikäyttäjiä haastatteluaineiston perusteella. Yhteiskuntaan integroituneet käyttäjät eivät kokeneet käyttöään ongelmalliseksi eivätkä olevansa hoidon tai terveysneuvontapisteiden avun tarpeessa. Tästä huolimatta he kokivat hyötyvänsä siitä, että saivat puhua asiallisesti omasta huumeiden käytöstään. 

Myös satunnaisesti huumeita käyttävien keskuudessa kuitenkin ilmenee ongelmia. Seppälän ja Mikkolan jo vuonna 2004 julkaistun Huumeet Internetissä ja nuorisokulttuureissa –tutkimuksen päätelmissä todettaan, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi hyvä olla näistä tietoisia. Myös uudet päihdetrendit voidaan usein tavoittaa tämän ryhmän keskuudesta. Viranomaisilla ei kuitenkaan ole kunnollisia yhteyksiä satunnaisesti käyttäviin. Tutkijat ehdottivatkin keskusteluyhteyden luomiseksi matalan kynnyksen neuvontapalveluita, joissa voisi asioida nimettömänä ja keskustella vähäisistäkin päihdeongelmista. 

Kuten tuoreemmassa haastattelututkimuksessa todettiin, satunnaisemmin käyttävät eivät itse näe käyttöään ongelmallisena. Tästä johtuen käyttäjiä voisi olla vaikea tavoittaa ongelmalähtöisellä palvelulla. Ainetunnistuspalvelu lähtee riskien ja haittojen vähentämisestä, mikä on oleellista kaikkien käyttäjien näkökulmasta.

Seppälä ja Mikkola tuovat esiin myös tutkimuksensa käyttäjäpiirissä ilmenevän vastakkainasettelun, jonka tutkimuksen käyttäjät kokevat olevan omilla näkemyksillään ja päihdevalistuksen ja huumausainepolitiikan välillä. Samasta ilmiöstä on myös ajankohtaisempia havaintoja (katso Yle 15.8.2018). Nuorisotutkija Mikko Salasuo syventää tätä teemaa Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö -kirjan artikkelissaan, joka pohjautuu osittain hänen aiempaan ekstaasinkäyttäjien parissa tekemäänsä väitöskirjatutkimukseen. Artikkelissa Salasuo pohtii miksi perinteinen valistus ei tavoita käyttäjiä, miksi se on menettänyt uskottavuutensa käyttäjien silmissä ja miten käyttäjien luottamuksen voisi ansaita takaisin. Salasuo toteaa, että muuttuva huumausainetilanne vaatii siirtymistä uudenlaiseen valistukseen ja ehkäisevään päihdetyöhön, mikä puolestaan vaatii huumausainepolitiikan uudelleen arviointia.

Ainetunnistuksen vaikutuksista tehtiin tutkimus kolmessa eri maan kaupungissa jo vuonna 2002 (Benschop, Rabes, Korf). Käyttäjähaastattelujen perusteella todettiin, että perinteisemmätkin valistusmuodot koetaan uskottavampina, kun ne yhdistettiin ainetunnistuspalveluun. Tällaisesta valistusmuodosta tuli jopa käyttäjien omia vaihtoehtoisia tietolähteitä tärkeämpi tietolähde niille, jotka käyttivät palvelua toistuvasti. Palvelua käyttävät myös kertoivat saamansa tiedon eteenpäin niille, jotka eivät käyttäneet palvelua, jolloin palvelusta lähtöisin ollut tieto muuttui vertaistiedoksi.

Muiden maiden esimerkkien perusteella ainetunnistuspalvelu on ilmeinen keino saavuttaa monenlaisten huumeita käyttävien ihmisten luottamus ja tuoda päihdevalistukselle takaisin sen uskottavuus. Erityisesti juhlimiskontekstissa on havaittu huumeita käyttävien olevan valmiita jonottamaan suhteellisen pitkiä aikoja saadakseen kontaktin ainetunnistuspalveluun.

Myös Suomessa monet huumausaineita käyttävät ihmiset ovat eri yhteyksissä ilmaisseet toiveensa ainetunnistuksen mahdollisuudesta. Tarve näkyy myös siinä, että vuonna 2017 Suomesta lähetettiin väkimäärään suhteutettuna toisiksi eniten näytteitä analysoitavaksi Espanjaan. Espanjainen ainetunnistuspalvelu Energy Control analysoi maksua vastaan ympäri maailmaa lähetettyjä näytteitä.

Muunto-hanke on myös kerännyt listaa kotimaisista uutisista ja muista havainnoista, joista käy ilmi moninaiset tilanteet, joissa ainetta on myyty jonakin muuna kuin mitä se todellisuudessa on. Lista on luettavissa tästä linkistä.